Suomessa viinaa on keitetty ainakin 1500-luvulta saakka. Ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1543. Vuonna 1622 annettiin ensimmäinen asiaa koskeva laki. Viinaa alettiin verottaa vuonna 1638 kaupungeissa. Maaseudulla viinan poltto oli tähän aikaa vielä vapaata, mutta viinapannuja oli monissa pitäjissä aluksi vain yksi. Viinapannua säilytettiin kirkon tapulissa ja kirkkoherralta piti pyytää lupa sen käyttöön.
1700- ja 1800-luvuilla viinanpoltto vuoroin kiellettiin ja sallittiin, kunnes vuonna1866 viinan valmistus siirrettiin viinatehtaille. Toki kieltoja uhmattiin, eikä todellisia kuivia kausia ollut. Kieltolain aika ei ollut ainoa.
Taloille oli 1800-luvulla määritelty sallitun viinapannun koko. Sen mukaan viinanpoltosta määrättiin vero. Äitini isän isä sai kerran sakkoja sen vuoksi, että oli keittänyt viinaa ylisuurella viinapannulla. Harmin paikka.
Toisessa sukuani sivuavassa kylässä viinaa keitettiin lähes joka talossa ja sitä käytettiin viljalti. Kylätappeluja käsiteltiin monesti käräjäoikeudessa, kun yritettiin selvittää, kuka löi ketä ja mitä sitten tapahtui. Sakkoja tuli monille, jotka hyvää humalaansa joutuivat sitten katumaan.
Tutkiessani erästä oikeudenkäyntipöytäkirjaa ja sakkoluetteloa hämmästelin, kun kylästä toistakymmentä miestä oli osallistunut kylätappeluun, eikä omia sukulaisiani ollut mainittuina. Tiesin heidän käyttäneen tätä jaloa juomaa runsaastikin, koska toisen kohdalle rippikirjaan pappi oli kirjoittanut myöhemmin huomautuksen ”juoppohullu”. Aikani hämmästelin, mutta sitten päättelin, että olivat isä ja poika ehkä nauttineet juomaa kotona sen verran, ettei askel enää kantanut tappelupaikalle. Vai olisiko äitimuori ollut kerrankin esteenä. Tarina ei kerro. Sen tiedän, että viina ei tehnyt hyvää perheen taloudelle eikä kummankaan miehen terveydelle.
Elävästi mieleeni viinan vaikutuksista on jäänyt eräs lapsuuteni tapahtuma. Iltapimeällä kotini vierestä kulkevalta maantieltä kuului avunhuutoja. Isäni meni katsomaan mikä hätänä. Siinä eräs seudulla tunnettu ”viinamäen mies” oli ollut menossa kotiin ja luuli häntä kuristettavan. Pikkuisen erehtyi, sillä oli kaatuessaan jäänyt polkupyöränsä alle ja sen ohjaustanko painoi kaulaansa. Erehdyksiä sattuu.
