Hankin itselleni virolaisen taiteilijan Santa Zukkerin taulun, mikä puhutteli minua vahvasti. Santa on tunnettu Virossa, mutta ei niinkään Suomessa. Taulu on nimeltään Tulikukka ja on nyt sänkyni vieressä seinällä. Ystäväni Ann toi sen minulle ja yhdessä mietimme sen paikan.
Santan taulu ja etenkin parhaillaan Tallinnassa oleva näyttely saivat minut miettimään taiteilijan mielenmaiseman vaikutusta taiteeseen. Se lienee selvää monelle, mutta en ole aiemmin tullut miettineeksi asiaa. Näyttelyssä on esillä Santan tauluja ja niiden yhteydessä virolaisen runoilijan Elo Viidingin runoja, jotka hän on kirjoittanut tauluista.
Ann oli suomentanut runot minulle. Minulle tuli tunne, että Elon mieliala on ollut alhaalla niitä kirjoittaessaan. Taulut ovat ehkä nostaneet pintaan menneitä surun muistoja. Katsoin itse taulujen kuvia ja totesin, että olisin kirjoittanut erilaisia tekstejä. Niin eri tavoin niitä katsoin. Näyttelyn ensimmäisen taulun runo sopii minullekin.
Olin jokin aika sitten Ateneumin taidenäyttelyssä ihailemassa Eero Järnefeltin tauluja. Ne esittävät hyvinkin pikkutarkasti maisemia tai henkilöitä. Niissä taiteilijan mielenmaisema ei juuri näy. Aihevalinnan kautta kuitenkin sen tekevät. Kauniita ja taidokkaita olivat. Abstraktit taulut minusta sen sijaan välittävät vahvasti taiteilijan tunnetilan. Ei aina, mutta hyvin usein. Runoista se välittyy erityisen hyvin, kun runoilija maalaa sanoilla mielenmaisemaansa.
Suomalaisista taiteilijoista olen eniten pitänyt Maria Wiikin tauluista. Minusta hän on osannut välittää taulun tunnelman harvinaisen hyvin ja kun katson hänen taulujensa henkilöiden silmiä, voin tunnistaa tuon henkilön tunteen niissä. Hämeenlinnan taidemuseossa oli vuonna 2000 näyttely hänen tuotannostaan. Kuljin taululta toiselle ja useat niistä nostivat kyyneleet silmiini. Niin suuren vaikutuksen ne minuun tekivät. Ostin Riitta Konttisen hänestä kirjoittaman elämäkerran. Kävin jopa Kaivopuistossa etsimässä hänen arkkitehti-isänsä piirtämän huvilan. Helsingin Kaupunginmuseossa oli hänen Hilda-sisarensa kirjoma sermi.
Lopulta voikin pohtia, onko kyse taiteilijan vai katsojan mielenmaisemasta. Tai jos taulu ei miellytä, onko kyse mielenmaisemien ristiriidasta. Moni taiteilija on ihmetellyt sitä, mitä kaikkea näyttelyvieraat hänen taulussaan näkevät. Hän kun ei mielestään ollenkaan sitä tarkoittanut. Vai voisiko olla niin, että hänen alitajuntansa ohjasi hänen sivellintään ja sai tauluun mukaan asioita, joita hän ei ymmärtänyt itsekään. Jokaisella on kuitenkin oikeus tulkita taidetta omalla tavallaan. Oman mielenmaisemansa kautta.
Tulikukka tauluni
