Aiemmin kerroin kokemuksistani saattohoito-osastolla. Elämänkumppanini kanssa oli sovittu jo vuosia aikaisemmin, että hänet tuhkataan. Se varmistettiin vielä hänen viimeisinä päivinään. Lauantaiaamuna 31.8.2019 pääsin kotiin hänen poikansa autolla. Yhdessä palasimme Espoon sairaalasta. Oli hiljainen matka.

Tyttäreni haki minut viikonlopuksi luokseen. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle ja veljelleen kaikesta siitä tuesta, jota heiltä tänä aikana (ja muulloinkin) sain. Sunnuntaina illalla palasin kotiin, missä ei enää koskaan olisi rakastani. Ainakaan kosketeltavissa olevassa muodossa.

Rakkaani pojan ja tyttären kanssa kävimme hautaustoimistossa sopimassa järjestelyistä ja valitsemassa arkun. Päädyimme valkoiseen arkkuun, jossa oli osassa pintaa männynoksien kuvioita. Se luonnehti häntä hyvin. Kysyin tuhkan sirottelusta. Kiinteistönomistajan luvalla tuhkan saa sirotella tontille. Jos myös uurnan hautaa tontille, tehdään merkintä kiinteistörekisteriin.  Rakkaani tarvitsi vapautta. Uurnassa hautaaminen ei tullut kysymykseen ja siitä oli jo sovittukin hänen kanssaan.

Muistotilaisuus pidettiin kotonani. Siitä kerron toiste.

Hänen poikansa kanssa noudimme lainauurnan Hietaniemen krematoriosta. Pidin Häntä sylissäni matkalla kotiin – nyt tuhkana. Säilytin tuhkaa makuuhuoneen kaapin päällä muutamia päiviä, kunnes seuraavana viikonloppuna löytyi yhteinen aika hänen tyttärelleen, pojalleen ja tämän vaimolle sekä minulle.

Keskellä pihaani kasvaa tammi, jonka taimen Hänen pojantyttärensä löysi kasvamasta kuusen oksien alla pihallani kauan sitten. Yhdessä nämä kaksi minulle rakasta siirsivät silloin pikkuisen  taimen keskelle pihaa, missä se saa valoa ja on kasvanut kauniisti. Tammen alle Hänen poikansa sirotteli isänsä tuhkan. Olin ostanut sitä varten uurnan aukkoon sopivan kauhan ja säkillisen multaa, jonka kaikki paikalla olleet vuorotellen sirottelivat tuhkan päälle. Näin tuuli ei kuljettanut tuhkaa muualle.

Parina seuraavana kesänä en leikannut ruohoa sen tammen alta. Sitten muutin mieltäni. Hänkin pitäisi siitä, että nurmikkonsa on hoidettu. Tänä kesänä olen istuttanut tammen alle kuivassa ja varjossa viihtyviä maanpeittokasveja, joiden pitäisi myös kukkia. Jos peurat ja jänikset suo. 

Tammen lehdet ovat suuret ja vihreät. Viidessä vuodessa se on kasvanut komeaksi. Hän antaa sille voimaa ja tammi voi hyvin. Hän uskoakseni myös.