Muutamia kuukausia sitten luin ruotsalaisen Björn Natthiko Lindebladin elämästä kertovan kirjan nimeltään SAATAN OLLA VÄÄRÄSSÄ ja muita oivalluksia elämästä. Hyvin erikoinen elämäntarina, joka taas avasi ajatteluani. Hän on entinen munkki, nykyään tavallinen mutta epätavallinen ruotsalainen.

Kirjassa oli niin paljon asioita, jotka halusin muistaa, että kirjoitin itselleni siitä puolen A4:n verran muistiinpanoja. Siteeraan tähän niistä minulle tärkeimpiä. Kuten kaiken kanssa, pätee tähänkin se totuus, että mikä puhuttelee minua ja ehkä monia muitakin, ei välttämättä kosketa sinua. Ota tai jätä aivan vapaasti. Kirjastosta löytyy tuo kirja, jos haluat lukea lisää.

Hän sanoo aivan alussa, että tärkein asia, jonka hän oppi seitsemäntoista vuotta kestäneen, täysipäiväisen henkisen harjoittelun aikana, on se, että hän ei enää usko kaikkea, mitä ajattelee. Se on hänen supervoimansa. Ja jos todella keskityn ajatuksiini, huomaan miten ne vilistävät asiasta toiseen ja hyvin nopeasti muodostan mielipiteen asiasta, josta en oikeasti tiedä riittävästi, jotta sille mielipiteelle olisi perusteita. Saatan kuvitella, millaista olisi, jos jokin asia toteutuisi, vaikka tulevasta on mahdotonta tietää.

Seuraava ajattelemaan laittanut kommentti oli: Tietämys ylpeilee kaikella tiedollaan. Viisaus nöyrtyy sen edessä, mitä se ei tiedä. Miten usein kuulen jonkun julistavan totuutta, josta tietää, ettei se niin ole. Tuota tapahtuu kaiken aikaa. Hyvin tavallista on, että katsotaan asiaa kapeasti, unohtaen siihen liittyvät muut asiat ja vaikutukset. Ja miten usein joutuu myöntämään, että on paljon sellaista, mitä en tiedä, vaikka päällisin puolin tuntisinkin asian. Ja jos saisi lisää tietoa, voisi asia näyttää toisenlaiselta. Uutisiin tuo pätee erityisen hyvin. 

Asia, josta olen ollut tietoinen ennenkin, on ilmaistu hyvin hänen lauseessaan: Kaikki kohtaamasi ihmiset käyvät kamppailua, josta et tiedä mitään. Ole siis ystävällinen.  Hyvin tiedän myös omasta kokemuksestani, että vaikeat traumat moni pyrkii salaamaan. Kokemansa paha ei välttämättä näy päälle. Kulisseissa ja sisimmässä tapahtuu paljon.

Kaikkein vaikuttavin oli kuitenkin hänen rukouksensa, jonka hän kertomansa mukaan lausuu monta kertaa ennen kuin reagoi:

Saatan olla väärässä.

Saatan olla väärässä.

Saatan olla väärässä.

Saatan olla väärässä, en ehkä tiedä kaikkea.