Espanjaa kierrellessäni kävin Badajozin kaupungissa Portugalin rajalla. Oli matkan kuumin päivä ja kaipasin viilennystä. Pysähdyin varjoon lepäämään. Silmäni osuivat vieressäni olevan rakennuksen seinässä paljasjalkakarmeliittojen luostarin ovikelloon. En ollut menossa pyrkimään nunnaksi, joten päätin etsiä kirkon ovea kulman takaa ja sieltähän se löytyi. Oli todella aika levätä.

Kirkossa oli meneillään messu. Istuin peräpenkkiin. Nousin ja istuin muiden mukana. En ole viipynyt aiemmin roomalaiskatolisessa messussa niin pitkään, että tuntisin sen rituaalit. Yhdessä vaiheessa pappi sanoi jotakin nunnista. Kaikki kääntyivät katsomaan taaksepäin ja nousivat seisomaan. Minä myös. Kirkkosalin takana rautakalterein erotettuna oli nunnille oma huone, jonka lattia oli alempana kuin kirkkosalissa. Niin kirkko kuin tuo huonekin olivat hyvin kauniit. Runsaat 10 nunnaa istui paikoilleen. Heillä oli kullakin kauniit istuimet huoneen seinillä, samaan tapaan kuin katolisten kirkkojen kuoriosassa.

Paljasjalkakarmeliittojen luostarit ovat pieniä. Pyhän Teresan luostarisäännön mukaan enintään 13 nunnaa tai noviisia on kerralla. Viime aikoina heitä on ollut 12 Badajozissa. Sinne tulee nunnia myös Portugalin puolelta ja muualtakin maailmasta. Aikanaan Espanjassa oli pitkälti yli 400 luostaria. Nyt niitä on enää ehkä puolet. Luostarit eivät houkuttele nykyihmisiä. Entisiä luostareita on lakkautettu tai yhdistetty toisiin luostareihin. Rondan karmeliittaluostari etsii tänä päivänä kuumeisesti uusia nunnia. Nyt heitä on neljä. Ellei pian saada uusia ja lukumäärä nouse minimimäärään kuuteen, uhkana on, että Vatikaani lakkauttaa luostarin ja nunnat siirretään toiseen luostariin.

Alkoi ehtoollisen jako seurakunnalle. Meitä oli muutamia, jotka emme olleet käyneet ripittäytymässä, joten emme osallistuneet ehtoolliseen. Ehtoolliselle menijät asettuivat jonoksi kirkon keskikäytävälle. Pappi jakoi viinin väelle kaatamalla sitä pieneen pikariin jokaiselle. Eräs nainen jakoi öylätit. Lopuksi pappi ja nainen kävelivät ihan viereeni kirkon perälle jakamaan ehtoollisen nunnille. Kaltereissa on runsaan puolen metrin suuruinen aukko ja siihen aukkoon oli asetettu rukouspenkki, jolle nunnat vuorotellen polvistuivat ehtoollista saadakseen. Otin heistä selfien olkavarren vierestä, kun en sentään tohtinut kunnolla kuvata. Messun jälkeen jäin vielä hetkeksi lepäämään ja kuvasin myös nunnia, joista osa oli jäänyt paikoilleen. Joku heistä rukoili polvillaan. Messun lopussa pappi joi jakamatta jääneen viinin, kuivasi astian ja asetti sen kaappiin alttarin yläpuolelle, jolloin seurakunta nousi seisomaan.

Messun jälkeen osa väestä jäi kirkon edustalle puiden varjoon juttelemaan keskenään ja papin kanssa. Läheisyyden ja tuttuuden aisti vieraskin.