Minulle moni on sanonut, että olen rohkea, kun uskallan lähteä tuollaiselle matkalle ja kysynyt, eikö minua pelota. Ei ole pelottanut. Ensimmäinen yksinmatkani osoitti, että selviän hyvin yksinkin. En ole myöskään lähtenyt mihinkään yltiöpäiseen seikkailuun, joka sisältäisi vaaroja. Olen liikkunut melkein yksinomaan valoisaan aikaan. Olen käyttänyt julkisia kulkuvälineitä ja pimeällä takseja. Olen tarkkaillut ympäristöäni sen verran, etten eksy levottomuutta herättäviin paikkoihin. Olen siis liikkunut ulkomailla samoin kuin armaassa Suomenmaassanikin. Ihan yhtä turvallista on ollut.

Uudet asiat kiinnostavat minua. Ne eivät pelota. Tutustun mielelläni uusiin paikkoihin, asioihin ja ihmisiin. Erilaisuus on opettavaa. Sellainenkin, josta en ainakaan heti osaa pitää. Moni asia, jota kohtaan nuorempana tunsin ennakkoluuloa tai ainakin jonkinasteista epäilyä, on osoittautunut mukavaksi ja kiinnostavaksi. Tapasin ainoastaan mukavia ihmisiä. Avuliaisuus ei ollut mitenkään harvinaista.

Eurooppa ja sen historia on tullut tutummaksi. Medicien tarina kaikkine uskomattomine käänteineen toi uuden, huomattavasti selkeämmän kuvan siitä, miten olemme muuttuneet tavattoman nopeasti nykyihmisiksi. Kaupunkivaltiot keskinäisine sotineen, paavinvallan järkyttävätkin muodot, inkvisitio, noitavainot ja ihmisarvon kunnioituksen puute hämmentävät.

Luen parhaillaan – hyvin hitaasti – Luis de Leonin 1500-luvulla kirjoitetun kirjan vuoden 1901 painosta. Kirjan nimi on Täydellinen aviovaimo – La casada perfecta. Luis de Leon oli katolinen pappi, yliopiston opettaja, inkvisition viideksi vuodeksi vangitsema, mutta vapauttama. Onkohan kirja kirjoitettu inkvisition painostuksesta. Täydellisen aviovaimon hyvyys pelastaa kehnommankin miehen autuuden. Täydellinen aviovaimo ei toivo mitään itselleen, sillä jos hänen toiveensa alkavat toteutua, niille ei ole mitään rajaa ja silloin koko perhe joutuu turmioon. Paljon vastaavaa on löytynyt jo kirjan ensimmäisen kolmanneksen aikana. Myös hän kirjoittaa, että naisen ruumiinlämpö on alhaisempi kuin miehen. Omituista.

Ihmiskunnan olemassaoloon verrattuna 500 vuotta tuon kirjan synnystä on hyvin lyhyt aika. Ja miten valtavasti ajatuksemme ja tietomme on muuttunut. Täällä Suomessa varsinkin. Uskonto on tullut vastaani kaikkialla, sillä olenhan liikkunut etenkin keskiaikaisissa kaupungeissa. 1500-luku on ollut käänteentekevä eurooppalaisessa sivistyksessä. Silloin koko maailmankuva on muuttunut. On jo laajasti ymmärretty, että maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin. Tiede kehittyi. Taide kukoisti. Protestanttinen uskonpuhdistus ja katolisen kirkon sisällä vastauskonpuhdistus tapahtuivat. Kirjapaino oli jo keksitty. Painettujen kirjojen avulla tieto levisi laajempien piirien saatavaksi. Ajattelun ja sanan vapaus alkoivat lisääntyä. Keskiaika päättyi. Ehkä syystäkin sitä on sanottu pimeäksi näin jälkeenpäin.

Keskiajalla rikkaiden ja köyhien elämä oli kuin eri planeetoilta. Miksi paheksuisin sitä. Se on ollut. Se on mennyt. Se oli sitä aikaa. Nyt on nyt. Asiat ovat toisin ja erilaisia. Paljon on muuttunut parempaan. Jotakin myös huonompaan suuntaan. Nyt elämämme on vakaammalla pohjalla. On yhteiskuntien turvaverkkoja. Erilaisia eri maissa, mutta niitä on. Olemme turvassa, elleivät vallanhimoiset valtiaat sotke elämäämme ja horjuta sen rauhaa.

Eniten minua on kiinnostanut ihmisen elämä menneinä vuosisatoina ja sen vertaaminen tähän päivään. Muutoksen näkeminen ja myös sen näkeminen, mistä emme vielä ole vapautuneet. Se on todella mielenkiintoista. Ja entä tämän jälkeen. Sitäkin voi pohtia. Kehitys ei toki pysähdy vaan kiihtyy.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut tilaisuus ja mahdollisuus näihin matkoihini. Tuleeko niitä lisää, jää nähtäväksi.