Matkani Toledosta Assisiin: Uffizin Galleria

« Matkani Toledost..
Matkani Toledost.. »

Perjantai 8.5.2026 - Pirjo

Lippuni oikeutti sisäänpääsyyn kello 9.30. Firenzessä käy niin valtava määrä turisteja, että tarkat kellonajat ovat tarpeen. Muutoin Uffizinkin valtava taidemuseo ruuhkautuisi. Oli todella paljon kävijöitä samanaikaisesti. Eikä ollut edes sesonkiaika. Olin ostanut audio-opastuksen, joten saatoin kulkea itsekseni omaan tahtiini. Osan taideteoksista ohitin lyhyellä vilkaisulla. Osaa katsoin kauan. Kaikki taide ei puhuttele. Kuuntelin opastusta siellä täällä, mutta en koko aikaa. Kiinnostavimpien teosten tekijät katsoin, mutta enimmäkseen vain nautin näkemästäni ilman, että olisin perehtynyt niihin tarkemmin. Jokaisen taideteoksen yhteydessä oli laatta, jossa oli kerrottu sen perustiedot, jos niitä kaipasi.

Alakerrassa oli alue, jossa ei saanut ottaa kuvia. Botticellin Kevät oli yksi sen alueen maalauksista. Samassa osassa oli kahden Medici-suvun edustajan muotokuvat ja nyt minua harmittaa, että en muista keiden ne olivat. Haluaisin tietää, sillä ne tekivät minuun valtavan vaikutuksen.

Uffizin Galleriassa on erään lähteen mukaan yli 100 huonetta ja näyttelytilaa on peräti 13 000 neliömetriä. Toinen lähde väittää pienemmäksi. Rakennus on alun perin rakennettu Medicien virastorakennukseksi vuosina 1560-1580. Uffizi on suomeksi toimistot. Monet huoneet on nimetty siellä olevien taideteosten tekijöiden mukaan. On myös da Vinci -huone. Siinä oli vain kolme maalausta. Taulu Ilmestys oli hyvin vaikuttava. Siinä enkeli ilmestyy Marialle kertomaan, että hänestä tulee Jeesuksen äiti. Maalauksessa Maria istuu lukemassa kirjaa ja pitää sormeaan kirjalla aivan kuin haluaisi säilyttää lukemansa kohdan häiriöstä huolimatta. Enkelin siipien sanotaan enteilevän da Vincin lentolaitteen suunnitelmaa. Kristuksen kaste on taiteilijan varhaisimpia töitä. Hän teki sen opettajansa Verrochion ateljeessa yhtenä tekijöistä. Kristuksen keho on hänen maalaamansa ja siinä jo näkyy hänen kiinnostuksensa ihmisen anatomiaan.

Museon yläkerrassa on kahdeksankulmainen Tribuna-huone. Medicit rakennuttivat sen arvokkaimpien taideteostensa säilytystä varten. Siihen pääsee kurkistamaan ovesta ja vartija hätistää pois ovelta noin minuutin kuluttua. Sitä varten jonotin puoli tuntia. Ehdin näpätä kuvan, ei juuri muuta. Netistä löytyy parempia.

Täällä, kuten muuallakin oli aivan pakko kurkistella kattoon. Katotkin oli koristeltu maalauksin. Tauluista melkein kaikki olivat muotokuvia tai uskonnollisia aiheeltaan. Katolisen kirkon valta oli tuolloin suurimmillaan ja erityisesti Savonarola sai aikaan sen, että valtava määrä ei-uskonnollista taidetta ja kirjoja tuhottiin. Onneksi ei kaikkea.

Kiersin ensin katsomassa museon maalaukset. Sen jälkeen nautin kahvia ja jäätelön museon kattoterassin kahvilassa. Juhlistin matkani pääkohteessa oloani myös lasillisella Proseccoa. Virkistyneenä kiersin sen jälkeen katsomassa veistokset, jotka olivat pääosin käytävillä. Mielenkiintoista oli, että useat löydetyt antiikin veistosten päät oli istutettu myöhemmin tehtyihin hartioihin. Veistokset olivat kaikki todella upeita.

Täällä näin taas Laokoon ryhmän. Alkuperäisen olen nähnyt Vatikaanin museossa ja kopion Odessassa. Hauska ”sattuma”. Minusta veistos kuvaa hyvin sitä, miten vaikeaa on vapautua elämänsä aikana omaksumistaan ja perimistään asenteista, ennakkoluuloista ja tavoista. Toisin kuin Laokoon kävi, vapautuminen on mahdollista, kun on riittävästi halua ja tahdonvoimaa. Ennen kaikkea halua. Vapautuminen mistä? Niistä asioista omassa itsessä, jotka estävät elämästä nauttimisen. Taidetta voi katsoa näinkin. Miettiä, mikä on taideteoksen sanoma minulle. Mitä koen sen nähdessäni.

Kliseenä voisi sanoa, että minä lähdin Uffizista, mutta Uffizi ei ole lähtenyt minusta. Siellä käynti oli valtava elämys. Laitan tähän loppuun vain muutaman kuvan sieltä. Netistä löytyy valtavasti lisää ja parempia. Ja matka jatkuu ...