Olen ihaillut niitä tuntemiani henkilöitä, jotka ovat paastonneet. Heidän tahdonlujuuttaan. Heidän paastonsa on tapahtunut ihan muista kuin uskonnollisista syistä. Kauan sitten työpaikalla osa henkilöstöstä paastosi muistaakseni viikon ajan. Heille oli katettu mehuja, joita saivat juoda paastonsa aikana, meidän muiden popsiessa samaan aikaan tavallista ruokaa henkilöstöravintolassa. 

Jotkut kristityt eivät syö lihaa paaston aikana, mutta kala on sallittua ruokavaliossa. Voi tietysti ”paastota” itse keksityillä tavoilla. Tipaton tammikuukin on eräänlaista paastoa. Muistuttaa hyvin vähän alkuperäistä ideaa. 

Olin kerran käymässä eräässä organisaatiossa, missä joukko saman yksikön väkeä oli paastonnut jonkin aikaa ennen tuloani. Eräs heistä oli halunnut jatkaa paastoa muiden lopetettua. Kättelimme tavatessamme. Edelleen muistan, miten kylmä tämän henkilön käsi oli.

Itselläni ei ole kokemusta paastoamisesta, mutta nyt aloitan vähintään kahden viikon paaston. Nimittäin blogipaaston. En siis aio kirjoittaa ainakaan seuraavaan 2-3 viikkoon uutta blogia. Sen oikean paastoamisen jätän edelleen kokematta.

Hyvää paastonaikaa!