Fyysisten lajien urheilijoilla on valtavat määrät voimaa. Kuitenkin monen nuorenkin urheilijan elämä katkeaa jo alkukymmenillä. Fyysinen voima ei takaa hyvää tai pitkää elämää. Fyysisen voiman avulla moni kokee ylemmyyttä ja alistaa toisia heikompia. Kyse on elämänvoiman laadusta ja miten sitä käyttää. Menettäessään – syystä tai toisesta – voimansa, alistaja yleensä huomaa jääneensä vaille ystäviä. Ei ole enää muita, joiden energiasta saa voimaa.

Kaikessa alistamisessa on kyse oman voiman kasvattamisesta muiden kustannuksella. Alistaja ei kunnioita ketään. Alistajaa ei myöskään kunnioiteta, häntä pelätään. Tämä pätee niin fyysisiin kuin henkisiinkin alistajiin. Riistäjä riistää itseltäänkin. Tajuamattaan, kunnes on liian myöhäistä.

Puhun paljon kunnioittamisesta, sillä mielestäni se on hyvän elämän edellytys. Kunnioituksen ilmapiirissä on hyvä elää. Vastavuoroisen ja aidon kunnioituksen.

Sielun voima on ihmisen perustavanlaatuisin voima. Se on aina positiivinen voima. Se saa ihmisen kukoistamaan hyvissä olosuhteissa ja pitää elämänliekin yllä, vaikka olosuhteet ovat vaikeat.

Sielun voiman avulla ovat syntyneet hienoimmat taideteoksemme. Hienoimpien maalausten, sävellysten ja muiden taideteosten tekijät eivät ole luodessaan ajatelleet niitä rikkauksia, joita saavat, vaan luodessaan tavoitelleet suurinta mahdollista kauneutta. Onnistuessaan heidän palkintonsa on ollut suuri. Joskus myös rahallinen. Hyvin usein vain tyytyväisyys saavuttamaansa. Se on paras palkinto, sillä se on ainoa pysyvä ja merkityksellinen.

Sielun voiman avulla ihminen jakaa hyvyyttä ympärilleen täysin epäitsekkäästi, koska hänen sisimmässään on siihen pyyteetön halu.

Sielu kohottaa ihmisen inhimillisten pyyteiden yläpuolelle näkemään kokonaisuuksia ja ymmärtämään oman osansa, mahdollisuutensa ja rajallisuutensa totuuden kirkkaassa valossa. Sekä käyttämään parhaita ominaisuuksiaan Hyvän Elämän edistämiseksi kaikkialla ja myös omassa elämässään. Sillä hyvän jakaminen lisää aina omaakin hyvää.