Lähtö Cuencasta

Cuencan rautatieasema on erikoinen, hyvin pitkänomainen tila, jossa seinien yläosan ikkunoiden ulkopinnat olivat melkoinen taideteos. Muutoinkin matkallani kiinnitin huomiota siihen, miten paljon taidetta Espanjassa on esillä puistoissa, kaduilla ja joskus yllättävissäkin paikoissa. Ulkotilojen taiteella on siellä tietysti ihailijansa myös läpi talven, jos ei satu asumaan lumisella seudulla.

Junani Cuencasta Albaceteen oli taas AVE-juna, Se oli varsin täynnä. Paikkani oli 11. vaunussa, 117 km:n matka taittui puolessa tunnissa.  Oikeaa raidetta ja junaa etsiessä junan numero on tärkeä, sillä tämäkin juna operoi reitillä Madrid-Murcia. Edellisellä matkallani junia Valenciasta Madridiin lähti niin tiheästi, että junan numero – ja tietysti lähtöaika – lipussa oli tärkeää tietää. Laukkujen läpivalaisun jälkeen pääsimme laiturille. Juna tuli pari minuuttia etuajassa ja viipyi noin viisi minuuttia asemalla.

Albacete-Alicante

Albacete on samannimisen maakunnan pääkaupunki Kastilia-La Manchan itsehallintoalueella kaakkoisessa Espanjassa. Vuonna 2015 kaupungissa oli noin 170 000 asukasta, ja se on täten väkiluvultaan itsehallintoalueen suurin (lähde Wikipedia). Albaceten Los LLanos-asema on suuri. Alakerrassa olivat varsinaiset aseman toiminnot. Yläkerrassa oli ruokapaikkoja, kuntosali ja muita palveluita. Linja-autoasema on ihan juna-aseman vieressä. Sen olin ottanut selville ennakkoon.

Aurinko paistoi ja asemien välisellä alueella oli mm. isoja betonisia korokkeita taideteosten alustoina. Sopivat hyvin nuorten löhöily- ja seurustelupaikoiksi. Itsekin siellä istuin auringossa jonkin aikaa. Sattui niin mukavasti, että kaksi ystävääni Suomesta soitti juuri silloin ja ihan peräjälkeen. Muutoin en juurikaan pitänyt yhteyttä Suomeen. Paitsi, että olin luvannut lähimmille lähettää iltaisin lyhyen viestin, jotta tietävät, että olen elossa. Heillä oli tarkka matkasuunnitelmani, josta ilmenivät hotellien ja liikkumisteni tiedot. Myös suunnitellut päiväretket, jotka eivät aivan sellaisina toteutuneet. Jos minusta ei olisi kuulunut mitään, olisivat tienneet mistä kysellä.

Bussiaseman kahvilassa tilasin itselleni lohipitufon, kahvia ja vettä. Pitufo on pieni tietynlainen sämpylä, johon ihastuin aikanaan Torremolinoksessa. Tämän pitufon välissä oli savulohta. Tilaukset kannettiin asiakkaille pöytään.

Joskus bussiin nouseminen ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Haastetta oli jo löytää oikea bussi. Määränpää ei yllättäen ollutkaan Alicante vaan Ondara. Minulla oli ennakkoon ostettu lippu, jonka paikkanumeron katsoin vasta nousun yhteydessä. Se oli 105. Eihän sellaista paikkamäärää bussissa ole. Meitä oli muitakin samassa tilanteessa. Odotimme bussin ulkopuolella, kunnes lähtöaika lähestyi ja meidät ohjattiin bussiin. Paikkani oli numero 5. En oikein ymmärrä logiikkaa vieläkään. Kaikki muutkin yli 100-numeroisen paikan saaneet istuivat bussin etuosaan. Bussia lastattiin kuin lentokonetta, vaikka lastausaikaa oli runsaasti.

Albacetesta on noin 170 km:n matka Alicanteen. Alkumatka oli tasaista maanviljelys- ja hedelmätarha-aluetta. Noin 100 km ennen Alicantea alkoivat vuoret. Iberian koko niemimaan rannikoita kiertävät vuorijonot.  Alsa-bussit ovat miellyttäviä ja kuljettajat hyviä. Ei ole ollut valittamista muissakaan busseissa. Hyviä ovat olleet kaikki.

Saapuminen Alicanteen

Matkan seikkailullisin osuus tapahtuikin sitten Alicantessa (Valencian itsehallintoalue, Alicanten maakunta, vähän yli 350 000 asukasta). Olin varannut majoituksen Hostal Ventura Premiumista, jota netissä kehuttiin todella paljon. Taksi pysähtyi yksisuuntaiselle kadulle, eikä majoituspaikan kylttiä näkynyt missään. Vieressä oli iso neonvalo SEX-Shop. Oli siinä ihmettelemistä. Taksinkuljettajan kanssa hämmästelimme asiaa, kun jostakin juoksi nuori nainen kysyen, olenko tulossa Ventura Premiumiin (jatkossa VP). HYVIN EPÄLUULOISESTI vastasin myöntävästi. Vähän matkaa eteenpäin olikin VP:n pienehkö mainoskyltti oven yläpuolella. Nainen naputteli oven avauskoodin ja siirryimme rappukäytävään. Hissillä ajoimme kuudenteen kerrokseen, jonka käytävällä tapahtui sisäänkirjautuminen.

VP sijaitsee kahdessa kerroksessa. Henkilökunta on paikalla viidennessä kerroksessa klo 10-17. Se selvisi minulle vasta nyt. Minä saavuin vähän 17 jälkeen. Alaovessa, kerroksen ovessa ja huoneiden ovissa on numerokoodilukot. Sisään ei pääse ilman niitä. Olin saanut ohjeet sähköpostiin, mutta en ollut lukenut niitä, kun en yleensäkään painele sähköpostien linkkejä. Ohjeilla olisin selvinnyt helpommalla sisään. Huone oli hyvin siisti ja vuoteella oli pyyhkeistä ja tekokukista tehtynä kaunis asetelma. Epäluuloni säilyi jonkin aikaa, kunnes lähdin kävelylle illansuussa – testattuani ensin jokaisen numerolukon toimivuuden.

VP sijaitsee pienen korttelin päässä rantapaseolta, joka on todella viihtyisä ja kaunis. Kävelin siellä ja poikkesin katsomaan palestiinalaisten mielenosoitusta. Söin myös iltapalan paseolla. Sitten nukkumaan mukavaan sänkyyn. Iltakymmeneltä tein päätöksen sittenkin toteuttaa ennakkoon suunnittelemani päiväretken Cartagenaan ja tilasin junaliput netistä. Matkaa on Murcian kautta noin 130 km.

Siitä lisää myöhemmin.

Kuvat:

Albaceten bussiaseman kahvila ja aikataulunäyttö

VP ulkoa ja huoneeni

Rantapaseo ja mielenosoitus