Olen nyt pitänyt taukoa blogin kirjoittamisesta, enkä tiedä miten tämä jatkuu, mutta jatkuu se. Olen lisännyt kuukausihakemiston blogeille, jottei tarvitse koko kirjoitusmäärää selata, jos haluaa lukea ensimmäisiä. Kirjoitan jatkossa silloin, kun hyvältä tuntuu (kuten olen kirjoittanut tähän astikin) ja pidän taukoa, kun siltä tuntuu. Mistään kesälomasta ei tässä yhteydessä kannata puhua, sillä tämä kirjoittaminen ei ole minulle työtä. Nautin siitä ja iloitsen, jos joku on kommentoinut. Järjestelmä vaatii sähköpostiosoitteen kommentoijalta, mutta se ei tule edes minulle näkyviin.

Mutta niihin oikeisiin kesälomiin. Työurani alkuaikoina oli eräs noin kahden viikon mittainen kesäloma, jolloin satoi joka ikisenä päivänä. Ja joka vietettiin anoppilassa. Ei se nyt ihan riemuloma ollut, mutta silti virkistävä tauko jokapäiväiseen rutiiniin.

Eräs toinen neljän viikon mittainen kesäloma alkoi sateen jälkeen aurinkoisena päivänä. Aurinkoa riitti sen neljä viikkoa ja sade alkoi taas työhöntulopäivänäni. Työtoverit vitsailivat, että seuraavana vuonna haluavat lomansa kanssani samaan aikaan.

Perheen kanssa teimme muutamana kesänä automatkan Keski-Eurooppaan. Kun lähdimme jo kesäkuun puolivälissä, sai Saksasta ja muistakin maista helposti zimmer frei -majoituksen. Pidin kovasti niistä, sillä samalla sai tutustua isäntäväkeen ja usein aamiainen oli hämmästyttävän hyvä ja monipuolinen. Samoin tuli vaihdettua muutama sana muiden matkustajien kanssa. Silloin puhuin saksaa melko hyvin ja se auttoi kovasti. Enää en pysty samaan. En ollut aiemmin matkustellut, joten matkat avasivat paljon kokemusmaailmaani. Luin matkaoppaita – lasteni kyllästymiseen saakka – ja historiankirjoja. Uin Balaton-järvessä ja ihastelin Neuschwansteinin linnaa mm. Nämä olivat virkistäviä matkoja, vaikka fyysisesti jonkin verran väsyttäviä. Lomalta palasin täynnä energiaa.

On myös kesälomia, jolloin ei viihdy kanssalomailijoiden seurassa. Kulkee kuin Ihaa Nalle Puh -kirjoissa, henkinen sadepilvi pään päällä koko ajan. Sellaisen loman jälkeen työhön paluu tuntuu ihanalta. Tilastot osoittavat, että lomien jälkeen jätetään enemmän avioerohakemuksia kuin muulloin. Luulen sen johtuvan siitä, että lomalla ollaan yhdessä koko ajan ja elämä näyttäytyy erilaisena kuin kiivaan työelämän tuoksinassa, todellisena. Ei se johdu lomasta vaan siitä, että on aikaa keskittyä kuuntelemaan itseään ja olotilojaan. Joskus ero on ainoa oikea ratkaisu. Pikaistuksissaan haettu ero taas on kamala virhe.

Kirjoitan tätä elokuun alussa, jolloin koulut alkavat ja aikuisetkin palaavat lomiltaan. Toivon, että olisi paljon niitä, jotka otsikon tavoin voivat sanoa loman olleen ihanan asian. Ja toivon, että pettyneet löytäisivät seuraavaksi lomakseen keinot sen ihanuuden löytämiseen. Jos se edellyttää pariterapiaa, niin menkää ihmeessä sinne jo pian! Joskus ulkopuolinen näkee tilanteen itseä paremmin. Joskus on tarpeen etsiä toinen terapeutti, sillä heissä on eroja. Aikanaan minulle osui hyvä terapeutti. Minä näin tilanteen uusin silmin. Siitä ei kylläkään ollut apua avioliiton jatkamiseen. Olimme liian erilaisia. Ja jätin erohakemuksen kesäloman jälkeen. Aikeita oli jo paljon aiemmin.

Yhtenä eroni jälkeisenä kesänä päätin kokeilla lomailemista elokuussa. Arvelin poimivani marjoja ja sieniä ja samoilevani metsissä. Sitä tein vähemmän, mutta kävin kulttuuritapahtumissa ja ystävien ja sukulaisten luona vierailulla. Osuin sattumalta myös Tukholmaan muutamaksi päiväksi juuri kun siellä oli menossa Vattenfestival. Olipa kiva tapahtuma. Ehkä käyn siellä uudestaan. Tänä vuonna se on elokuun lopulla.  World Water Week - an annual event on global water issues hosted by the Stockholm International Water Institute

Ihanaa kesän jatkoa jokaiselle ja  hyvää lomaa niille, joilla loma jatkuu! Nautitaan lomasta, nautitaan myös elämästä lomien jälkeen ja niitä ennen!