Silloin tällöin edelleen puhutaan luomakunnan kruunusta. Ehkä nykyisin vähemmän kuin menneinä vuosikymmeninä. Mitä se tarkoittaa?

Alla oleva lainaus on sivustolta urbaanisanakirja.com:

Leijonaa sanotaan usein eläinmaailman kuninkaaksi. Siis ihmiset sanovat. Tuskin leijonalla itsellään on siitä mielipidettä. Ihan muita asioita luulen ajattelevan. Turvallisuus, ravinto ja vastuu lauman jäsenenä lienevät tärkeimmät mietteensä.

Leijona hankkii ruokaa, kun sen on nälkä. Se lepää, kun ei ole tarvetta saalistaa. Saaliikseen pyytää saaliseläimistä heikoimman, joka on helpoin ottaa kiinni. Siten saaliseläinten lauman vahvimmat jäävät henkiin ja lisääntyvät eli tuottavat lisää ruokaa leijonallemme. Se elää luonnon ehdoilla. Se ei tuhoa sitä. Se ei tapa lajitovereitaan.

Entä ihminen, onko fiksumpi kuin leijona. No ei ole. Ehkä joku poikkeusyksilö on. Puhun nyt länsimaisesta kulutusihmisestä. Hän hankkii ruokaa varastoon, pakastaa ja säilöö. Syö liikaa ja unohtaa ostamansa, jonka joutuu heittämään pois, kun viimeinen käyttöpäivä meni jo, tuote on homeessa tai muutoin pilaantunutta. Tai ei jaksa syödä kaikkea.

Ihminen sotii ja tappaa muita ihmisiä laumoittain. Ihminen on kehittänyt valtavan määrän luontoa tuhoavia asioita. Sodat niistä järjettömimpiä. Ukrainan pellot kasvoivat ennen viljaa, jolla ruokittiin valtava määrä ihmisiä muuallakin maailmassa. Nyt monilla pelloilla ”kasvaa” miinoja, ohjusten sirpaleita eikä maataloutta enää pystytä läheskään samassa mitassa harjoittamaan. Niin Ukrainassa, Gazassa kuin monessa muussakin paikassa tuhotaan elinympäristöä asuinkelvottomaksi. Luomakunnan kruunun viisauttako?

En voi ymmärtää ihmisolennon typeryyttä. Ahneus, kateus, vallanhimo ajavat ihmisten ja ympäristön järjettömään tuhoamiseen. Planeettamme on osin jo muuttunut elinkelvottomaksi. Aavikot leviävät, sademetsiä tuhotaan.  On myönnettävä, että vireillä on myös toisen suuntaisia liikkeitä, mutta tuhovimmaan verrattuna ne ovat vähäisiä. Toivon pilkahduksia kuitenkin.

Puolustus- eli tappokoneteollisuus nielee niin valtavia summia rahaa, että sitä on vaikea käsittää. Sillä rahalla saisimme tämän maapallomme ja ihmisemme kukoistamaan, jos siihen olisi halua ja kykyä.

Epätoivoon en suostu vaipumaan. Kaikki muutos lähtee itsestä. Jospa jokainen tekisimme sen, minkä voimme. Minä yritän. Kohtelemme itseämme ja lähimmäisiämme ystävällisesti, tasavertaisina kunnioittaen ja apuamme tarvittaessa antaen. Leijonakuninkaan tavoin pyrkien yksinkertaisuuteen ja ymmärtämään oleellinen. Niin, että edes pienessä mitassa voisimme uskotella olevamme luomakunnan kruunuja.

Uuden testamentin neuvo on paikallaan nytkin. Ennen kuin voimme rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme, on meidän kuitenkin opittava kunnioittamaan ja rakastamaan itseämme. Niin, että pidämme fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistamme huolta mm. lepäämällä. Että teemme tekoja, jotka voimme itsekin hyväksyä. Unohdetaan liika suorittaminen. Huomataan pienetkin ilon aiheet ja lakataan suremasta asioita, jotka eivät siitä mitenkään parane.

Ajatellaan hyvää, sillä ajatuksista nousevat sanat ja teot. Sitä saamme, mitä ajattelemme. Se on monesti havaittu todeksi. Nautitaan elämästä ja Eletään Elämäämme nyt, kun elossa olemme. Kun kaikki tekevät niin, ei ole enää tarvetta tuhota itseä eikä muita eikä mitään.