Jos annamme jollekin pienehkölle hyvinvointialueelle muutaman miljoonan lisää, paraneeko siellä ihmisten hyvinvointi sen jälkeen? Veikkaanpa että ei. Ainakaan kovin paljoa.

En usko, että lääkäreitä löytyy hetkessä riittävästi lisää paikkaamaan nykyistä pulaa. Osa lääkäreistä haluaa toimia suurissa kaupungeissa ja mieluimmin yksityisellä puolella, koska siellä voivat paremmin määritellä työaikansa ja työehtonsa. Byrokratia on myös huomattavasti vähäisempää ja menettelyt joustavampia. Paremman ansion lisäksi. Onneksi on myös heitä, jotka viihtyvät terveyskeskuksissa ja pienemmillä paikkakunnilla.

Kiivaasti on keskusteltu siitä, milloin hyvinvointialueiden pitäisi kattaa syntyneet tappiot. Uskoakseni siinä eri hyvinvointialueet ovat erilaisessa tilanteessa. Olisi kiinnostavaa tietää eri alueiden menorakenteet ja alueiden perustamisen aiheuttamat kustannukset.

Jokin aika sitten kerrottiin alueiden kokouspalkkioiden yhteissummaksi muistaakseni noin 13 miljoonaa. Sisältääköhän tuo ansionmenetyskorvaukset, matkakorvaukset ja muut kulut, jos niitä on maksettu? Olisi kiinnostavaa tietää alueittain myös paljonko kustannuksia on aiheutunut

• tietojärjestelmämuutoksista
• alueiden johtohenkilöiden ja muiden uusien hallinnollisten tointen kustannuksista mm. palkkojen aiheuttamista

Omalla hyvinvointialueellani tietojärjestelmämuutoksiin oli varattu kymmeniä miljoonia, eikä se suinkaan riittänyt edes siihen, että normaalit päivittäisrutiinit saatiin toimimaan. Mitään uutta ei voitu ajatellakaan kehitettävän niillä rahoilla. Luulen – siis luulen, en tiedä – että kiire esti perusteellisen harkinnan ja että monenlaisessa sähläyksessä ja aikapulan vuoksi tehtyjen hätiköityjen ratkaisujen vuoksi paloi paljon rahaa ihan turhaan.

Sivusta seurasin, miten paljon työtä aiheutui. Ja miten kuormittunut ja turhautunut oli suuri osa muutosta valmistelevista ihmisistä, kun yrittivät selvittää, kuka siirtyy minnekin organisaatiossa ja toimitiloissa ja muita muutoksen yksityiskohtia. Nämä kustannukset eivät näy missään.

Olen miettinyt, että noiden siirtymävaiheen ylimääräisten kustannusten takaisinmaksun aikataulu voisi olla pitempi, mutta hyvinvointialueiden muun talouden tasapainoon saattamisen ajoitus voisi olla varsin tiukka.

Suurimmat säästöt ja hyvinvointi saadaan aikaan aivan muulla kuin rahalla. Se saadaan etsimällä tehokkaimmat ratkaisut, vähentämällä byrokratia minimiin, henkilöstön hyvinvoinnilla, toimivalla tiedonkululla, rakentavalla yhteistyöllä, ongelmien ja sairauksien ennakkoehkäisyllä ja toimenpiteiden kriittisellä arvioinnilla, jossa pääpaino on hyvinvoinnin seurannassa. Sillä sitähän nimi HYVINvointialue tarkoittaa.

Lähipiirissäni on henkilö, joka todella viihtyy lähihoitajan työssään. Oikein säteilee iloa siitä, että voi työskennellä ja hoitaa vanhuksia hoivakodissa. Sillä on suuri merkitys työyhteisössä ja asukkaille. Työhyvinvointi hyvinvointialueen laitoksissa tuo hyvinvointia kaikille. Sitä lisää, kiitos! Toivottavasti näitä ilopillereitä on enemmänkin. Loistava lääke pahoinvointiin! On jokaisen työntekijän vastuulla toimia kannustavasti ja reilusti työpaikallaan. Mitä korkeammalla hierarkiassa, sitä tärkeämpää se on.

Tervettä järkeä käyttämällä ja toimivalla yhteistyöllä on mahdollista saada paljon aikaan. Sen olen huomannut oman terveyskeskukseni hoitojonojen lyhennyttyä radikaalisti henkilöstön suunnitteleman uuden toimintatavan ansiosta. Kuunnellaan tekijöitä. He tietävät parhaiten mikä toimii ja mikä ei. Olosuhteita tuntematon etäohjaus ei toimi paikallisissa kysymyksissä. Mikromanageerausta ei pitäisi harrastaa valtakunnan tasolla.

Asiakkaan näkökulmasta organisaatiomuutos aiheutti paljon sähläystä ja joitakin erikoisia, vähemmän toivottuja ratkaisuja. Toivon, että HYVINvointialueet alkaisivat lähivuosina olla nimensä veroisia. Ja toivon, että aluevaaleissa äänestetään niitä, joilla oikeasti on edellytyksiä edistää hyvinvointialueen ja sen asukkaiden hyvinvointia. Pelkkä nätti hymy, hieno vaalimainos tai iskevä slogan ei nyt riitä. Eihän?