Tänään hain Astrid Neemen kirjan Rytmit sinussa ja luonnossa ja palautin kaksi lainassa ollutta kirjaani. Jätin myös kierrätyshyllyyn kaksi kirjaa, jotka olin ostanut, ja nyt joutivat kiertoon.

Varaamistani kirjoista yksi oli tullut kirjastooni heti sen jälkeen, kun kävin siellä. Kaksi muuta on matkalla lähikirjastooni. Kolmea kirjaa jonotan ensimmäisenä jonossa. Yhtä varaamaani kirjaa jonottaa 1795 kirjastoasiakasta. Minä olen jonossa numerolla 1727. Erästä toista jonottaa edelläni 196 henkilöä yhteensä 209 jonottajasta.

Meillä on mahtava kirjastolaitos. Sen valikoima on erinomainen. Monet lainaamistani kirjoista ovat löytyneet Pasilan kirjavarastosta. Ilmeisesti niitä ei ole pitkään aikaan lukenut kukaan muu. Valikoimaan kuuluu myös vieraskielisiä kirjoja. Taannoin olin lainannut erään kirjan ruotsinkielisenä. Pohdin sen kielen helppoutta ja tulin siihen tulokseen, että käännöskirjallisuus lienee helpompaa kuin alkuperäiskielellä vivahteikkaasti kirjoitettu. Väärässä olin. Luin sen sitten myös englanniksi ja ihan yhtä helppoa kieltä oli. Sittemmin luin erään suomeksi käännetyn kirjan ja totesin kielen olevan hyvinkin vivahteikasta. Toki kääntäjissä on eroja. Hyviä ovat enimmäkseen. Eihän kokonaista kirjaa kannata huonolla kääntäjällä käännättää.

On valtavan hienoa, että meillä on hyvät kirjastot ja niissä on monenlaista toimintaa. Aamuisella käynnilläni kirjastoon oli tullut iloinen päiväkotiryhmä. Lehtiä luetaan, tietokoneita käytetään, kirjapiiri kokoontuu viikoittain. Oodissa on vaikka mitä. Ompelukoneista lähtien. Itse olen käynyt siellä muuntamassa diakuvia digitaalisiksi. Ja kahvilla tietenkin samalla kertaa.

Mistä sitten saan ideat lainaamiini kirjoihin? Ystäviltä tietenkin. Tutkimalla lähikirjastoni hyllyjä. Ja monelta muulta taholta. Tämänkertainen suuri varausmääräni johtuu kahdesta asiasta. Kuuntelin erinomaisen esityksen presidentti Stålhbergin ja hänen vaimonsa elämistä. Pitihän minun tilata heistä kertovat kirjat, joita kirjoittajat esittelivät. Ystäväni minulle lainaama Erkkojen sukuhistoriaa koskeva kirja sai minut kiinnostumaan Hesarin pitkäaikaisen päätoimittajan Yrjö Niiniluodon kirjoittamista kirjoista. Tarkistin, että niiden sivumäärä ei ole kovin suuri ja tilasin niistä kolme. Juuri niitä olen ekana jonottamassa.

Kirjasto rikastuttaa valtavasti elämää. Arvostan myös sen maksuttomuutta. Kirjasto on aarre, jota joku voi pitää itsestäänselvyytenä. Ei ole! Jos sen menettäisi, ymmärtäisi viimeistään sen merkityksen. Kiitos kirjastolleni ja koko kirjastolaitokselle ja sen työntekijöille.