Kuuntelen kahden työtoverini keskustelua kauempana käytävässä. Miettivät miten saisivat minut ottamaan vastuulleni sen homman, jonka tiedän olevan tulossa. Pitkään olen toivonut sen saavani.

Kuulen toisen sanovan: ”Hän tykkää siitä, että saa kiitosta. Kehutaan ensin edellistä hanketta ja että tästä hän kyllä selviää paremmin kuin muut”.

Että minua suututtaa! Miten inhottavaa. Ovat käyneet lähiesimiesten pakollisen koulutuksen ja pohtivat yhdessä, miten saisivat ”motivoitua” (=manipuloitua) porukan tekemään mitä haluavat. En tiedä ketään muutakaan, joka tuollaista ”motivointia” tarvitsisi. On totta, että tykkään saada tunnustusta silloin, kun itsekin tiedän selviytyneeni hyvin. Heti homman jälkeen. Mutta ylitsevuotavat, teennäiset kiitokset makeilun siirapilla höystettyinä eivät tunnu hyviltä, vaikka ansaittuja olisivatkin. Eiväthän ne ole aitoja ja rehellisiä. Kyllä sen erottaa, milloin puhutaan ”ketunhäntä kainalossa” tai rehellisesti.

Aiheuttivat todellisen ristiriidan minulle. Halusin päästä vastaamaan siitä hommasta, mutta kuultuani tuon keskustelun, halusin kieltäytyä. Lähden töistä aikaisemmin välttääkseni keskustelun. Huudan toimiston sihteerille moikat, ja katoan sen paremmin perustelematta lähtöäni.

Seuraavana päivänä vetoan migreeniin ja menen työpaikalle vasta puolelta päivin. Eikä se ollut edes keksittyä. Koko yön olin kieriskellyt vuoteellani miettien tilannetta. Olin aiemmin pitänyt siitä kaikkein lähimmästä lähiesimiehestä. Toinen, tämä neuvoja, oli käymässä toisesta toimipisteestä. Nyt asenteeni muuttui. En halunnut nähdä lähiesimiestäni vähään aikaan. En kuitenkaan voinut välttää hänen tapaamistaan. Kun hän tuli huoneeseeni - silloin meillä oli vielä omat huoneet - hän aloitti jo myyntipuheensa, mutta keskeytin hänet kysymällä ’onko homman vetäjä jo valittu. Olen kovasti kiinnostunut siitä, voitaisiinko minua kenties harkita’. Tuli hetken hämmästynyt hiljaisuus ja koottuaan itsensä hän vastasi sitä hyvinkin voitavan harkita. Olin tyytyväinen, että ehdin ennen niitä ylisanoja. Luottamukseni hänen sanomisiinsa kyllä siinä meni. Manipulointi tuntuu aina pahalta.

Toinen pettymykseni työelämässä oli seuraukseltaan vakavampi. Meitä oli pieni tiimi, jotka olimme pitkään tehneet ylitöitä ja saavuttaneet hyviä tuloksia. Olimme saaneet siitä ihan rehellisiä kiitoksia ja tiesimme ne ansainneemme. Palkkojamme ei ollut nostettu eikä mitään bonuksia maksettu, mikä tuntui etenkin minusta kohtuuttomalta. Minut oli projektin alkaessa luokiteltu esimieheksi ja palkkaukseni oli mitättömällä korotuksella muutettu kokonaispalkkaukseksi. Eli ylitöistä ei maksettu. Olin ryhmämme vuoksi, ja halusta onnistua tässä hyvin tärkeässä projektissa, tehnyt välillä lähes ympäripyöreitä päiviä. Saamatta siitä mitään lisäkorvausta. Projektin onnistuminen takasi kuitenkin työpaikan usealle henkilölle myös tulevaisuudessa. Siitä olin täysin tietoinen ja se motivoi välillä ylittämään voimavaranikin. Kului muutamia vuosia ja siirryin toiseen projektiin osin saman henkilöstön kanssa. Saimme haastavan hankkeen, joka onnistui oikein hyvin.

Tuli yhtiön kevätvuosikokouksen jälkeinen henkilöstön infotilaisuus. Tyytyväisinä sen hetkiseen tilanteeseemme ja tuloksiimme menimme mukaan, kuten kaikki muutkin. Työtilanteemme oli tiukan puristuksen jälkeen helpottunut ja saatoimme vähän hengähtää. Toimitusjohtaja esitteli yhtiön ja yhtymän tuloksia ja talouslukuja. Tultiin tilinpäätöksessä siihen kohtaan, missä kerrottiin maksetut optiot. Totesin seinälle heijastetusta taulukosta, että yhtymän pääjohtajalle maksetun option määrä oli täsmälleen sama kuin minun tiimini tulos. Eikä se ollut pieni summa.

Menetin motivaationi moisen sattuman vuoksi. Muistin kaikki työpaikalla valvotut yöt, omani ja koko tiimin venymiset. Meille ei maksettu mitään ylimääräistä tai annettu esimerkiksi vapaapäiviä, vaikka kaikki tiesivät miten kovilla olimme olleet. Senhetkisen projektin vedin loppuun ja sitten tuli tilaisuus lähteä talosta.

Loppujen lopuksi olen kiitollinen. Tapahtuneen avulla sain riuhtaistua itseni irti ja saatoin alkaa elää ihan omaa vähemmän stressaavaa elämää, mihin kuuluu myös lepo ja hyvä mieli.