Jouluaatto on neljän päivän päästä. Pienet lapset odottavat jo joulupukkia ja arvailevat, mitä lahjoja saavat. Moni aikuinenkin niitä odottaa. Jotkut toivovat kalliita ja hienoja lahjoja, joku toivoo rauhaa maailmaan, joku lepohetkeä stressaavan arjen vastapainoksi. Joku toivoo iloa kaiken surun keskelle. Minä toivon rauhallista joulua niin itselleni kuin maailmaankin.

Keskustelin tyttäreni kanssa ja hän kertoi, että paikkakunnallaan järjestetään vuosittain joulukeräys, missä kootaan lahjoja vähävaraisille perheille heidän esittämiensä toiveiden mukaan. Useimmat toiveet olivat hyvin vaatimattomia: pesuaineita, käytettyjä vaatteita tai leluja ja muuta vastaavaa. Tyttäreni oli valinnut toiveiden luettelosta täkin, jonka kävi viemässä keräyspaikalle. Sieltä ne kuljetetaan saajille ennen jouluaattoa. Miten hieno tapa.

Joulua vietetään hyvin erilaisissa tunnelmissa. On riehakasta menoa, on rauhoittumista. Oma joulumieleni on hiljainen ja nöyrä. Huomenna osallistun hautajaisiin. Kuoleman edessä jokainen hiljentyy. Surun aika vaikuttaa myös joulun viettoon. Kaikkein lähimmille tämä joulu on ainutlaatuisen surun täyttämä. Pois lähtenyt oli läheinen myös minulle. Omalla tavallani olen viettänyt hiljaiseloa koko syksyn. Sen syistä kerroin aiemmin.

Huomaan kirjoittaneeni viimeaikaiset kirjoitukseni tuon surun hiljaisen hunnun sävyttämänä. Surun takaa nousee aina jossakin vaiheessa kauniiden muistojen sävyttämä aika. On aika olla kiitollinen siitä mitä oli. Vähitellen löytyy myös ilo. Ensin pieninä pisaroina, sitten vähitellen lisääntyen. Se joka lähti, ei haluaisi, että käperrymme vain suruun. Elämä jatkuu. Erilaisena, mutta jatkuu kuitenkin.

Eletään täyttä elämään myös surun aikana ja uskotaan siihen, että tulee erilaisia aikoja, erilaisia jouluja. Uskotaan iloon ja rakkauteen, joka parantaa.

Nyt on aika lopettaa tämä kirjoitukseni. Seuraava ehkä ilmestyy jonakin päivänä. En tiedä vielä.

Oikein Hyvää Joulua ja Alkavaa Vuotta 2025. Iloa ja Rauhaa Jokaiseen Sydämeen.