Kävelin kohti erästä koivua, jonka rungon läpimitta oli noin 20 cm. Oli kevät ja mahla virtasi voimakkaana koivun sisällä. Se oli siis täynnä elämää. Lähenin hitaasti pitäen kättäni vähän sivulle alaviistoon ojennettuna, kämmen kohti koivua. Mitään ei tuntunut.

Päästyäni kosketusetäisyydelle koivusta siirsin kämmentäni hyvin hitaasti kohti koivun runkoa. Noin 10 cm ennen kuin käteni kosketti koivun kuorta, tunsin energian. Siirtelin kättäni lähemmäs ja kauemmas koivusta varmistuakseni asiasta. Joka kerta energia tuntui samassa kohtaa. En ollut aiemmin uskonut todeksi tuollaista, en oikeastaan ajatellutkaan sen olemassaoloa.

Myöhemmin olen tunnustellut monien puiden energiaa. Suurilla vanhoilla puilla on usein voimakas energia. Se voi olla niin laaja, että sen sisään voi astua. Monet käyvät nojaamassa puihin saadakseen niistä itselleen energiaa. Itse en ole sitä tehnyt. Ihailen vain ja nautin sen tunnistamisesta.

Siellä täällä on paikkoja, missä kasvaa isoja puita ympyrän muodossa. Niiden keskellä on usein voimakas energia. Siellä sydämen syke rauhoittuu ja uskoakseni verenpaine laskee. Tulee hyvä olo. Tällainen isojen kuusten ympyrä on mm. Hämeenlinnassa Aulangolla aivan lähellä lammen rantaa.

Kun ensimmäisen kerran tunnistin puun energian, aloin tunnustella sitä muuallakin. Tässäkin pätee sama, mikä kaikessa muussakin. Harjoittelemalla oppii. Herkkyys tunnistaa energioita kasvaa ajan ja harjoittelun mittaan.

Kerran mukanani Tallinnassa oli minulle hyvin läheinen ja rakas nuori henkilö. Kävimme luostarimuseossa, missä alakerran huoneessa on aikoinaan ollut keskipylväs. Nyt sitä ei enää ole, mutta pylvään energia on edelleen. Mukanani olija ei ollut koskaan tunnustellut energioita, mutta tuon pylvään energian hän tunnisti.

En ole tutkinut asiaa, mutta voisi kuvitella, että puiden energia on vahvimmillaan juuri keväällä. Ison puun energian tunnistin taas viime viikolla, kun pysähdyin suuren tammen alle.

Mikset kokeilisi. Voit yllättyä. Kuten minäkin aikanaan.