Kysymykseen voi vastata kyllä tai ei, riippuen omasta mielipiteestä. Tarina meni näin.

Neljä vuotta vanhemmalla isoveljellä oli karkkipäivä, mutta pikkusiskonsa ei ollut saanut maistaa karkkia, eikä osannut sitä halutakaan. Omaa isääni olin pyytänyt tuomaan hedelmiä karkkien sijasta ja näin hän teki. Ja molemmat lapset rakastivat isoisäänsä. Ei se ollut tuomisista kiinni.

Anopin mielestä oli suuri vääryys, että lapsi ei saanut makeisia. Ehdotukselleni hedelmistä hän puisti päätään. Kun tuotiin tuliaisiksi karkkia, laitoin ne sivuun ja isoveli sai niitä karkkipäivinään. Minusta kaikki sujui hyvin, anopin mielestä ei. Hän päätti korjata tilanteen.

Kerran tullessaan kerrostalokotiimme, hän oli jo porraskäytävässä varannut käteensä Fazerin sinisen suklaanapin, jonka työnsi tyttäreni suuhun ennen kuin oli ehditty edes tervehtiä. Se riitti. Sen jälkeen suklaa ja makeiset ovat tytölle maistuneet ja maistuvat vieläkin. Sen jälkeen karkkipäivä oli molemmilla.

Oliko siis kyse vääryyden korjaamisesta vai ei? Anoppi pilven reunalla voi olla eri mieltä kanssani. Emme koskaan tulleet keskustelleeksi asiasta, vaikka hänen viime vuosinaan olimmekin hyvät ystävät.

Kokemus jätti sellaisen jäljen, että itse olen pyrkinyt lastenlasten kohdalla toimimaan vanhempien valintoja kunnioittaen.