Olemme erilaisia jokainen. Yksi on puhelias ja ulospäinsuuntautunut. Toiselle sanojen tuottaminen puhumalla on yhtä tuskaa, vaikka saattaa kirjoittaa sujuvasti pitkiäkin esseitä. Introvertit hikoilevat ja mieluummin siirtyvät sivummalle, kun esiintyjää etsitään.

Puhumme eri kieliä, ihonvärimme voi erottaa meidät ympäristöstämme. Luonteemme, kulttuuriperimämme ja uskontomme voi olla toinen kuin niillä, joita eniten tapaamme. Onko se ongelma? Ei sen pitäisi olla, sillä jokainen meistä on ihminen. Sisällämme asuu samanlaisia tunteita ja toiveita ja unelmia. Mikään ulkoinen ei mielestäni määritä sitä, millainen ihminen on. Välillä minusta tuntuu, että ennakkoluulomme, asenteemme ja uskomuksemme erottavat meitä paljon enemmän.

Minut on kastettu luterilaiseen uskoon ja kuulun luterilaiseen seurakuntaan. Oma uskonkäsitykseni on vuosien mittaan muuttunut, mutta Suureen Luojaan ja Hänen Rakkauteensa minä edelleen uskon. Olen vieraillut useassa moskeijassa Turkissa, Arabiemiraateissa, Helsingissä. Olen niissä nähnyt Jumalaansa hartaasti uskovia ja rukoilevia naisia ja miehiä. Buddhan temppelissä Kiinassa seurasin aivan yhtä hartaita uskovia rukoilemassa omaa Jumalaansa. Kristityt ovat jakaantuneet useaan eri uskontokuntaan. Yhtä hartaita uskovia olen tavannut ortodokseissa ja roomalaiskatolisissa. Kyse on sydämen uskosta. Ei siitä kuinka usein käy kirkossa tai muusta ulkoisesta uskon rituaalista.

Olen kävellyt Omanin basaarissa ainoana länsimaisena naisena. Muilla oli pitkät mustat kaavut ja useimmilla myös kasvot peittävät huivit. Vain silmät näkyivät. Vahingossa vähän tönäisin basaarin tungoksessa tällaista naista. Pyysin anteeksi kielellä, jota hän ei ehkä ymmärtänyt. Hän kosketti lempeästi olkapäätäni ja silmistä näin hänen hymyilevän kauniisti. Siinä olimme hetken me kaksi ihmistä, jotka kohtasivat ja katsoivat toisiaan hyväksyvästi silmiin. Ulkoisesti olimme kovin eri näköisiä, mutta syvä yhteisymmärrys jostakin lämpimästä oli välillämme.

Abu Dhabin moskeija on äärettömän kaunis. (Kuvia tekstin jälkeen.) Kaunein näkemistäni, vaikka Istambulin Sininen moskeijakin on hyvin kaunis. Abu Dhabin moskeijan yhdellä seinällä on kirjoitettuna kauniisiin kehyksiin 99 Jumalan eri nimeä. Sadas kehys on tyhjä. Siihen voi jokainen ajatella oman nimensä Jumalalleen. Minusta se on kaunis ilmaus siitä, että kutsukoon kukin millä nimellä tahansa Jumalaansa, Hän on kuitenkin se yksi Jumala, joka on kaikkien yhteinen Jumala.

Ajattelen, että jokaisella on oikeus uskoa omaan Jumalaansa, olla omanlaisensa, toimia niin kuin oma kulttuuri on hänet opettanut ja silti ihmisenä hän on yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin. Meillä on monia idoleita, joita ihailemme tuntematta heitä todella. On monia suuria johtajia, joita emme voi kunnioittaa, sillä meille on syntynyt mielikuva siitä, että he ihmisinä eivät kunnioita muita ihmisiä. Minun kunnioitukseni ansaitsee se, joka kunnioittaa kaikkia ihmisiä samanarvoisina. Minun maailmassani jokaisella on oikeus olla olemassa sellaisena kuin on.

Kuvat:

Osa seinää, jolle on kirjoitettu Jumalan 99 nimeä

Moskeijan pääsali, osa siitä. Moskeijan alueelle mahtuu kerralla noin 40 000 rukoilijaa ulkoalueet mukaan luettuina

Moskeijan sisäpihan yhden sivun pylväikköä

Menossa basaariin. Asiakkaissa en huomannut miehiä. Myyjissä en huomannut naisia.