Facebook-sivuni ja kotisivuni kansikuvissa olen oppitunnillani. Voi tietysti kysyä, että miten ihmeessä espoolainen mummeli on sinne päätynyt ja mitä tapahtui. Siitä onkin hyvä aloittaa nämä tarinani, sillä tästä tapahtumasta on kulunut miltei päivälleen 16 vuotta. Mummoelämässä tuo on lyhyt aika.

Laakson nähtävyydet ovat mykistäviä. Oppaamme jopa esitti eräässä luolassa näytteen sen hienosta akustiikasta laulamalla. Mikä elämys. Ja sitä oli myös ruoka ravintolassamme.

Seikkailuni käynnistyi lounaan jälkeen. Lähdin kävelemään takaisin solan suulle ja kuin taikaiskusta viereeni ilmestyi samainen pikkupoika aaseineen. Hänen ilmeestään näin, että hän tiesi voittaneensa jo ennen kuin aloitimme hintaneuvottelut. Oppitunti numero kaksi.

Tottuneesti hän ohjasi aasinsa sopivan korkean kiven viereen ja neuvoi minua nousemaan aasinsa selkään. Se oli matkan helppo osuus. Aasilla oli satula, jonka etuosassa oli metallinen kaari kiinnipitämistä varten. Asettauduin mukavasti ja aasi lähti matkaan. Liekö aasi laihtunut vai missä vika, kun satulavyö oli löysällä. Kun aasi nosti vasemman etujalkansa minä satuloineni heilahdin oikealle ja seuraavalla askelella vasemmalle. Luulin putoavani. En pudonnut. Oppitunti numero kolme.

Poika käveli aasin takana ja piti kädessään köyttä, jolla ohjasi aasia. Niin luulin. Oli edetty ehkä kymmenkunta metriä, kun mokoma eläin alkoi hölkätä. Pidin kiinni ja mietin jo mitä tapahtuu pudotessani. Myöhemmin kuulin, että poika oli laskenut köyden kädestään maahan, missä se laahasi aasin perässä. Kun aasi lähti hölkkäänsä, poika kipaisi perään ja kiskoi sitä hännästä ja sai kuin saikin sen pysähtymään. Mikä helpotus. Tällä kohtaa en oppinut mitään, olin vain kiitollinen pysähdyksestä.

Poika siirtyi kävelemään aasin rinnalle ja käyntikin tasaantui. Oli joulukuun puoliväli ja mietin siinä aasin selässä nököttäessäni, että toivottavasti Marialla pari tuhatta vuotta sitten oli säyseämpi aasi. Kauhistuttaa ajatus viimeisillään raskaana olevan naisen pitkästä aasiratsastuksesta. Tietysti käveleminen on vielä huonompi vaihtoehto.

Alkoi keskustelu. Poika oli varmaan alun toisella kymmenellä ja osasi auttavasti englantia. Hän alkoi tentata minua. Mistä olin? Siihen oli helppo vastata Suomesta. Onko sinulla miestä? On. Missä hän on?  Laivassa, hän ei tullut mukaan retkelle. Millainen mies sinulla on, kun lähettää vaimonsa yksin tänne? Poika oli selvästi järkyttynyt. Ei auttanut mikään selitys, hulttioksi luulee edelleen kelpo miestä. Onko sinulla poikia? On yksi!  Nyt poika selvästi sääli minua kysyessään seuraavaksi, kuka minusta sitten pitää huolta, KUN tulen vanhaksi. Hienoa oli se, että en hänen mielestään ollutkaan vielä NIIN vanha. Matka päättyi lähelle solan suuta kivelle. Poika otti vielä kuvan minusta ja sai palkkionsa. Ilmeeni kuvastaa sitä helpotusta, mitä tunsin kokemukseni jälkeen. Joskin olen ihan hurjan iloinen ja ylpeä, että tuli tuokin koettua. Oppitunnit neljästä eteenpäin.

Aasiratsastuksen opetuksia

1. Älä koskaan sano ehkä vastaavassa tilanteessa, koska se tulkitaan lupaukseksi, joka on tarkoitus pitää. Jos sanot ei, se tulkitaan ehkä-sanaksi, mutta siitä pääsee helpommin eroon. Ja ethän halua ryhtyä riitelemään lomallasi
2. Hintaneuvottelussa muista, että sinulta pyydetään vähintään tuplahinta käyvästä. Usein kymmenkertainen. Älä ole tyhmä ja maksa tolkutonta summaa. No ei se ollut tolkuton. Myyjän markkinat, kun asiakasta väsyttää, on ylämäki ja vatsa täynnä hyvää ruokaa.
3. Tarkista aina kaikki yksityiskohdat ennen kuin kiipeät minkä tahansa ratsun selkään tai ylipäätään minnekään, missä varusteet voivat pettää.
4. Pojan kulttuurissa mies pitää huolen vaimostaan eikä aseta tätä alttiiksi vaaroille tai muiden miesten katseille. Ei se ole mies eikä mikään, joka näin ei toimi.
5. Samassa kulttuurissa naisella pitää olla paljon poikia, sillä vanhana vain pojat ovat hänen turvansa. Yksi on ehdottomasti liian vähän.
6. Suomen sosiaaliturva on mahtava asia, samoin naisen oikeus liikkua ihan itsekseen.
7. Pikkupojat Petran laaksossa saavat meidän näkökulmastamme surkean pienen ansion kävellessään tuota laaksoa edestakaisin päivät pitkät. Heille sen rahan arvo on toinen. Sitä paitsi poika oli väijymässä uutta aasiratsastajaa aivan solan suulla jo hyvissä ajoin ennen kuin kokemukseni jälkeen köpöttelin sinne itse laskeutumiskiveltäni.
8. Kannattaa kokea aasiratsastus. Siinä oppii enemmän kuin voisi kuvitella. Katson suorittaneeni riittävän oppimäärän, en tarvitse tuosta aiheesta lisäopetusta